Ninniina sitten näytti valttinsa.. ehdin unohtaa käyttäjätunnukseni tuossa päivänä muutamana, salasana oli kyllä hallussa.

Tuntuu että tästä se alkaa ja tähän se päättyy... niin tylsä on elämäni.

Tästä se alkaa.. bloggaaminen ja ihan omaksi iloksi.

Päiväkirja on valitettavasti jäänyt pöytälaatikkoon, vaikka rakastan kirjoittamista. Jos tämä olisi verrattavissa siihen. Juuri eilen luin parinkymmenen vuoden takaisia päiväkirjojani taas vaihteeksi. Tiedä sitten, milloin ne pitää laittaa lukkojen taakse kun tuo tyttöseni oppii lukemaan.. ei ole nimittäin mitään kovin kivaa luettavaa lasten silmille, tai edes aikuisten. Sekopäistä tilitystä monin paikoin. Niin isona niin pienenä. Tottakai ymmärrän, että päiväkirjat ovat vain osa totuutta elämässäni, ne ovat minun kokemaani. Joku toinen on ehkä kirjoittanut samasta asiasta erilaisen sivun, ja se hänelle suotakoon. Jokaisen kokemus on ainutlaatuinen, uniikki. Yhtä oikea yhtä väärä.

Kiva, jos eksyit tänne.. tule toistekin!